Pelkkä talouskasvu ei riitä – päätöksenteko tarvitsee myös hyvinvointitalouden mittarit
Suomen taloudessa näkyy jälleen varovaisia kasvun merkkejä. Se on hyvä uutinen vakavasti velkaantuneelle maalle. Samalla olisi kuitenkin virhe pitäytyä nykyisessä keskustelussa, jossa talouden onnistumista arvioidaan lähes yksinomaan bruttokansantuotteen ja julkisen talouden tasapainon kautta.
Jos tavoittelemme vain kasvua, mutta emme kysy, millaista hyvinvointia, osallisuutta tai ekologista kestävyyttä se tuottaa, mittaamme vain osaa todellisuudesta. Siksi juuri nyt on aika nostaa hyvinvointitalous päätöksenteon ytimeen.
Hyvinvointitalous tarkoittaa talousajattelua, jossa resurssien kohdentamista ohjaa se, vahvistavatko päätökset ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä sekä pitkän aikavälin taloudellista, sosiaalista ja ekologista kestävyyttä. Kyse ei ole pehmeästä lisänäkökulmasta, vaan talouden tarkoituksen kirkastamisesta: talouden tulisi palvella ihmisten ja planeetan hyvää kehitystä, ei päinvastoin.
Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2019 sosiaali- ja terveysministeriö nosti hyvinvointitalouden yhdeksi keskeisistä teemoista. Myös tällä hallituskaudella Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on jatkanut hyvinvointitalouden mittareiden kehittämistä.
Tämä työ ansaitsee nykyistä vahvemman paikan poliittisessa ja hallinnollisessa päätöksenteossa. Bruttokansantuotteen rinnalle tarvitaan mittareita, jotka kuvaavat yhteiskunnan sosiaalista, taloudellista ja ekologista kestävyyttä.
THL:n esittämiin hyvinvointitalouden mittariehdotuksiin kuuluvat muun muassa seuraavat: elämään tyytyväisten osuus väestöstä, köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien osuus, luottamus toisiin ihmisiin, koulutusrakenne, työllisyys, bruttokansatuote, ylivelkaantuminen, tulojen jakautuminen, energian kokonaiskulutus, luonnon tilan kehitys (vesistöt ja virkistysalueet).
Näiden mittareiden tuominen päätöksenteon rinnalle ei tarkoita taloudenpidon hylkäämistä. Päinvastoin, se tekisi talouspolitiikasta viisaampaa ja pitkäjänteisempää. Julkista taloutta voidaan tasapainottaa määrätietoisesti ja samalla arvioida, millaisia vaikutuksia päätöksillä on ihmisten arkeen, luonnon tilaan ja yhteiskunnan kantokykyyn.
Kehitys on todellista kehitystä vasta, kun se näkyy myös hyvinvoinnissa, luottamuksessa, toimintakyvyssä ja ympäristön tilassa. Siksi hyvinvointitalouden mittarit on tuotava osaksi päätöksenteon arkea – ei bruttokansantuotteen tilalle, vaan sen rinnalle kertomaan, mihin suuntaan yhteiskunta todella kehittyy.
Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 9.9.2026
https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/9779252